Kuuluvatko oluet jouluun?
Tällä kertaa blogissa tarkastellaan joulun olutnautintojen historiaa. Kuuluuko se suomalaiseen jouluun? Onko se uusi ilmiö vai vanha perinne? Otetaan selvää, ja pureudutaan samalla muutenkin sopivan jouluisilla tavoilla suomalaiseen oluen historiaan.
Erilaiset jouluoluet ovat lähes varkain valloittaneet kauppojen hyllyt, ja suolaisten liharuokien kyytipojaksi löytyy nykyään pitkä liuta erilaisia erikois- ja käsityöläisoluita. Olut kuuluu selvästi nykyaikaiseen jouluun, mutta mistä se on mukaan tullut? Onko kyse yhdestä hipsterikulttuurin yksityiskohdasta, joka on pienpanimoineen ottanut myös joulun syleilyynsä? Onko Suomenkin valloittanut amerikkalainen joulunviettokulttuuri nuorekkaimpine ilmiöineen? Ehei, oluet juuret taitavat sittenkin olla syvemmällä kotimaisessa historiassa. Sukelletaan siis perään!
Oluen jouluiseen historiaan on osuttu hieman vahingossa jo aiemminkin tässä blogissa, kun pue on ollut Nuutinpäivän perinteistä ja nuuttipukeista. Wikipediakin tietää nimittäin kertoa, että nuuttipukkiperinteessa talosta taloon on rääppiäishengessä kuljettu juuri yli jääneiden oluiden kerjuussa. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa elävä perinne on alkujaan ollut nuorten miesten remuamista. He ovat kulkeneet kylän raiteilla, ja poikenneet pyytämään olutta ja sahtia. Lisäksi nuuttipukkeiluun on kuulunut naamioituminen monenlaisin hullunkurisin tavoin, esimerkiksi tuohesta tehdyllä naamarilla, nurin käännetyllä turkilla, hiippalakilla ja jonkinlaisilla sarvilla. Onpa 60-luvulta säilynyt sellainenkin kuva, jossa nuuttipukit ovat vetäneet päähänsä jauhopussit. Kaikkea se oluen jano teettää! Mutta tosiaankin: se, että aikoinaan on ylijäämäoluiden perässä kierretty, todistaa tietenkin siitä, että kyllä olut on suomalaiseen jouluun kuulunut jo kauan ennen Brooklynilaisia panimoita ja joulumarkkinoiden erikoiseriä.
Sinänsähän olutta on Suomen alueella tehty ja nautittu jo asutuksen ja kaskiviljelyn alkuajoista saakka, mikä voidaan ajoittaa kauemmas menneisyyteen kuin kristillisten joulujen vietto näillä mannuilla. Oluen nauttiminen on liittynyt jo joulua edeltäneeseen kekrijuhlaan, ja talveen ylipäänsä. Sitä oli ennen vanhaan talven aikaan paremmin saatavilla kuin esimerkiksi maitoa, joka juhlapöydässä oli varattu lapsille. Toki olueen ajateltiin myös liittyvän monenlaista taikuutta ja loitsujakin. Suomen lisäksi perinne vallitsi muuallakin Skandinavian alueella. Kerrotaan, että aikoinaan Norjassa kuningas olisi peräti säätänyt lain, että jouluna oli oltava olutta.
Jouluoluet eivät myöskään ole mikään uusi tuoteilmiö, vaan Suomessakin on säilynyt vanhoja mainosilmoituksia jostain viime vuosisadan puolivälistä, joissa on valittu nimenomaisesti jouluoluita hienoine etiketteineen ja pulloineen. Silloinkin niitä on ollut tarjolla monenlaisia eri laatuja. Viimeistään tässä kohtaa voidaan siis kumota myytti jouluoluiden kuulumisesta uusimpiin hipsteritrendeihin. Monien muiden hienojen joulun yksityiskohtien tapaan kyse on varsin tukevasta perinteestä. Eikä ole varmastikaan syytä epäillä, etteikö olut kuuluisi jouluun.
Oluen rooli joulussa on toki löytänyt aina uusia esiintymistapojaan. Esimerkiksi olutharrastajien ilahduttajana viime vuosina on askarreltu joulukalentereita eri olutlaaduista. Mikäli lähipiirissäsi on pienen lahjan ansaitseva ihminen, jolle moinen maistuisi, on tässä erinomainen idea tulevaksi jouluksi. Toisaalta olut on myös enemmän tai vähemmän liittynyt suomalaisiin pikkujouluihin, mutta se onkin taas toinen tarina. Kun suomalaisesta olutkulttuurista puhutaan, tulee toki lisäksi mainita sen omaperäisin kotimainen helmi, sahti. Myös joulusahti tunnetaan perinteenä, ja siitä on tiettävästi oma joululaulunsakin 70-luvulla levytetty. Sahti ei kuitenkaan aina ole ollut niin paljoa suuren yleisön tietoisuudessa, joten siinä olisi ainesta hieman ainutlaatuisemmaksi herkuksi!
Oluet ovat kiistatta paikkansa joulupöydässä ansainneet. Jouluneule päällä, ja kippis!
